Keskustelin vastikään erään Pohjois-Euroopan turvallisuuden tilannekuvaa työkseen tarkasti seuraavan yrityssektorin analyytikon kanssa. Hän huomautti, miten Venäjä on jo koputellut artikla viittä. Siis sitä kohtaa Naton perussopimuksessa, että jos jotakuta puolustusliiton jäsentä vastaan hyökätään, muut jäsenmaat osallistuvat sen puolustamiseen.

Yksi esimerkki aggressioista on viime talven kyberhyökkäys Puolan sähköverkkoon. Onnistuessaan se olisi aiheuttanut valtavaa vahinkoa.

Kysymys ei ollut mistään väliaikaisesta pysäyttämisestä, vaan hyökkäykset tähtäsivät esimerkiksi laitteistojen rikkomiseen ja tietojen pysyvään hävittämiseen.

TOINEN tapaus oli Pohjanmereltä, jossa venäläiset sukellusveneet ja syvänmeren erikoisyksikkö GUGI toimivat alueella useiden viikkojen ajan.

Britannian mukaan venäläinen Akula-luokan hyökkäyssukellusvene toimi harhautuksena samalla, kun muut venäläisalukset kartoittivat kriittistä vedenalaista infrastruktuuria.

Merenpohjassa kyseisellä alueella on tietoliikennekaapelien lisäksi Norjasta tulevia kaasu- ja öljyputkia, jotka pitävät saarivaltion liikkeessä ja lämpimänä. Britannia korosti erityisesti tietoliikennekaapeleiden merkitystä, sillä niiden kautta kulkee yli 99 prosenttia kansainvälisestä internet- ja dataliikenteestä.

Britannian laivasto, ilmavoimat ja liittolaiset seurasivat operaatiota tiiviisti, minkä jälkeen venäläisalukset vetäytyivät takaisin Venäjälle.

Eikä kyseessä ole mikään yksittäinen ilkeys. Britit löysivät jo viime vuoden keväänä merenpohjasta, läheltä rannikkoaan venäläisiä sensoreita. Löydöstä kertoneen The Timesin mukaan laitteet vakoilivat ja kartoittivat nimenomaan kriittistä infrastruktuuria.

MYÖS NORJASSA, putkien lähtömaassa on nostettu valmiutta. Norja on osallistunut yhdessä brittilaivaston kanssa operaatioihin merellä sekä harjoitellut Nato-kumppanien kanssa sukellusveneiden torjuntaa.

Norjalaisilla energiantuotantoon ja -siirtoon liittyvillä laitoksilla harjoitellaan myös entistä enemmän sekä fyysisiin hyökkäyksiin että kyberuhkiin liittyviä tilanteita.

Norjan turvallisuuspalvelu PST on arvioinut, että riski Venäjän sabotointiyrityksistä kriittistä infraa kohtaan on kasvanut.

Britannia ja Norja ovat myös käynnistäneet yhdessä Atlantic Bastion -nimisen ohjelman. Sen tavoitteena on suojella merenalaisia kaapeleita ja putkistoja kehittämällä tekoälyllä toimivia, autonomisia pinta- ja vedenalaisaluksia.

Yhteistä näille ja muille vastaaville valmiushankkeille on, että Yhdysvallat loistaa poissaolollaan. Eurooppalaiset Nato-maat rakentavat näitä valmiuksia pitkälti nimenomaan keskenään.

SAMAAN AIKAAN EU valmistelee historiansa ensimmäistä kriisiharjoitusta keskinäisen avunannon lähtökohdasta. Harjoitustilanteessa yksi jäsenmaa joutuu massiivisen hybridihyökkäyksen kohteeksi ja pyytää apua muilta EU:n perussopimuksen keskinäisen avunannon lausekkeen nojalla.

Kyseessä on poliittinen ja strateginen simulaatio, ei sotaharjoitus. Harjoituksessa testataan, miten muut jäsenmaat reagoivat avunpyyntöön.

Selvää on, että kaikissa näissä toimissa kyseessä on valmistautuminen Venäjän hyökkäykseen. Venäjä puolestaan varustautuu itsekin samaan.

Saksalainen Der Spiegel kertoi vastikään, miten Venäjä kouluttaa salaisessa yliopisto-ohjelmassa eri alojen hybridisodankäynnin asiantuntijoita.

Ohjelmassa opetetaan esimerkiksi sosiaalisen median manipulointia, kohdennettua disinformaatiota, kriittisen infrastruktuurin häirintää sekä tiedonkeruuta valtionhallinnosta ja puolustussektorilta.

YKSI SYY jännityksen nousuun on, että Venäjän ja presidentti Putinin tilanne on tällä hetkellä hankalampi kuin aikoihin.

Sota Ukrainassa ei suju, maan taloustilanne heikkenee ja venäläisten mielialat ovat synkentyneet. Päälle painavat myös syksyllä pidettävät duuman vaalit.

Rajoitettu, voitokas sotilaallinen isku yhdistettynä runsaaseen hybridikeinojen käyttöön voisi keikauttaa kansan mielialat Kremlin näkökulmasta parempaan.

Tämä ajatus perustuu pitkälti oletukseen, että presidentti Trumpin Yhdysvallat ei välttämättä tulisi kaikella voimallaan hätiin Euroopan puolesta, tai käynnistäisi Naton kollektiivista puolustusta. Tällöin liittokunta menisi käytännössä rikki.

Suomalaisten tuore arvio siitä, tulisiko Yhdysvallat avuksemme kriiseissä, on hyvin kielteinen, mutta ikävän realistinen.

Vain joka kahdeksas suomalaisista luottaa siihen, että Yhdysvallat puolustaisi Eurooppaa.

VENÄJÄN NÄYTÖSISKUJEN ajankohtaa ja kohdetta on mahdotonta ennustaa. Mutta hyvin todennäköisesti se tapahtuisi Itämeren alueella tai muualla pohjoisessa Euroopassa.

Eurooppa on saanut käyntiin varustautumisensa, ja rautaa sillä on koko ajan vähän enemmän kuin aiemmin. Mutta tässä kuvatun hyökkäyksen torjuntaan tarvitaan ennen kaikkea yhtenäistä poliittista päättäväisyyttä. Siinä on vielä tekemistä.